Lämmitystavat ja niiden valinta

Kaukolämpö

Isommissa kaupungeissa, tiiviillä pientaloalueilla on usein tarjolla kaukolämpöä. Kaukolämpö on lämpövoimalaitoksessa tai aluelämpökeskuksessa tuotettua lämpöä, joka siirretään asuntojen lämmittämiseen  kuumalla vedellä kaukolämpöputkistoja pitkin.  Vesi kuumennetaan huipputehon aikana jopa 120 asteiseksi (paoneisena). Rakennus saa tarvitsemansa lämmön rakennuksessa olevalla lämmönsiirtimellä. Siirtimessä rakennuksen oman järjestelmän lämmitysvesi lämpiää tehontarvetta vastaavaan lämpötilaan ja lämmin käyttövesi kuumaksi.

Kaukolämpöverkko ja rakennuksen lämmitysverkko ovat erillisiä. Lämmön siirto tapahtuu siirtimen lämpöpintojen kautta.

Kaukolämpölaitos mittaa veden virtausta ja jäähtymistä, ja laskee niistä kulutetun energian. Lämpölaitoksen kannalta olisi parasta, että vesi jäähtyisi mahdollisimman hyvin.

Lämpimän käyttöveden valmistus ei tarvitse varaajaa.

Lämmönjakamisen tulee tapahtua vesikiertoisesti vaihtoehtoina patterilämmitys, lattialämmitys tai ilmalämmitys. Myös eri lämmönjakotapojen yhdistäminen on mahdollista.

Plussat ja miinukset:

Öljy

Öljylämmitys oli pari vuosikymmentä sitten eniten käytetty lämmöntuotanto tapa pientaloissa.

Järjestelmä vaatii kattilan, polttimen ja öljysäiliön.  

Öljypoltin pitää kattilaveden lämpötilan kulloisenkin tehontarpeen mukaisena säätöautomatiikan avulla. Kattilavesi kiertää joko suoraan pattereihin, lattialämmitysputkistoihin tai varaajaan lämmittäen sitä (vain kaksoispesälämmityksessä, puulämmitys tarvitsee)

Öljypoltin on monimutkainen ja herkkä laite, minkä takia sitä tulisi huollattaa säännöllisesti ammattimiehellä. Huonosti hoidettu poltin voi tuhlaamalla nostaa öljynkulutusta jopa 20 – 30 %. Huollettu poltin kestää 15 – 20 vuotta.  

Kattiloita voi olla pelkästään öljylämmitykseen tarkoitettuja (paras hyötysuhde) tai kaksipesäisiä, joissa voi myös polttaa kiinteitä polttoaineita. Hyötysuhde ei tällöin ole aivan niin hyvä öljylämmityksessä kuin vain öljylle tarkoitetuissa kattiloissa, mutta puulla – ainakin, jos sitä on omasta takaa – saadaan selvät säästöt.

Öljysäiliö voidaan sijoittaa joko sisälle tai ulos maahan. Sisälle tulevat säiliöt ovat yleensä muovia ja niillä on metallinen suoja-astia valumisvahinkojen estämiseksi. Sisäsäiliö saa olla enintään 3000 l. Isommat säiliöt toteutetaan yleensä kahdella rinnakkaisella säiliöllä järkevän tilankäytön takia. Ulkosäiliöt on tarkastettava määräajoin vuotojen ja siitä aiheutuvien ympäristövahinkojen välttämiseksi.  

Niin lämmitysveden kuin lämpimän käyttövedenkin lämpötiloja kannattaisi säätää automatiikalla – niin käyttömukavuuden kuin energiataloudenkin perusteella. Kattila olisi hyvä varustaa sähkövastuksella toimintahäiriöiden tms varalle.  

Lämpimän käyttöveden valmistus ei tarvitse varaajaa.

Lämmönjakamisen tulee tapahtua vesikiertoisesti vaihtoehtoina patterilämmitys, lattialämmitys tai ilmalämmitys. Myös eri lämmönjakotapojen yhdistäminen on mahdollista.

Plussia ja miinuksia: